Kahdeksantena sellaisena, yllättyi mies tullessaan kotiin, kakkukahville. Ei mokoma muistanut! Mitäpä sitä, kaheksas vasta...

Kakkupohja on kolmen munan vaalea pohja. Liian myöhään huomasin ettei ole sokeria, mutta ruokokidesokeria löytyi. Onneksi uskaltauduin kokeilemaan. Hyvin toimi! Miksipä ei? Pikkusen erivärinen mutta sounot?

Pieni irtopohjavuokakin tuntu liian pieneltä, siksipä vuorasin reunat itseään korkeimmilla leivinpaperisuikaleilla. Toimii.

Kostutus on keltasella limsalla. Välissä kreemijauheella jämäköitettyä flora vispiä. Toisessa kerroksessa lisäksi jäljitelmä valkosuklaaganachesta. Sulatin mikrossa suklaata ja totesin ettei levity hyvin kakulle ja voi olla liian kovaa leikata jos ehtii kovettya. Lisäsin kuppiin lorauksen kermaa. Näin tein toiseen väliinkin kun sulatin appelsiinimarabouta. Hyvää oli!

Täytin kakun ja kuorutin mahdollisimman tasesti kermalla (johon lisäsin kreemijauhetta ja rahkaa!). Pursotukset pienellä ja pikkusen isommalla reikätyllalla.

Jälki ei täydellistä ole ollenkaan, mutta tarkotuksenahan onkin hyvän makunen kakku